Suomalaisen kulttuurin päivä

Huom! Postaus on pitkälti ainoastaan tekstiä!

Ajattelin tällaisen päivän kunniaksi julkaista täälläkin äidinkielen päättötyöhöni rustaamani novellin Volter Kilven tyylillä. (tai ainakin se oli tarkoitus, en oikein tiedä onnistumisesta...) Jos joku jaksaa näin pitkäveteistä tekstiä lukea niin olkaa vain hyvä :D En ole ihan tarkkaan vielä syynännyt tekstiä läpi, joten joitain ajatuskatkoksista johtuvia juttuja voi seasta löytyä... Ja KOPIOIMINEN/MATKIMINEN on sitten ehdottoman kiellettyä, kuten kaiken muunkin materiaalin pihistäminen blogistani. Niin että iltoja vaan :D 

Lokki kirkui, rääkyen huusi oman kimeän äänensä kantaviksi koko satamaan. Tuuli viimotti sen siipien alla aiheuttaen höyhenten pienen värinän, kuin kaislikon huojumisen rannassa. Joutuisasti tuon valkean rannannäyttäjän matka kääntyi ja märssykori isomaston huipulla tunsi raapivien linnun kynsien kaappaavan puun karheasta pinnasta kiinni. Vähäinen sekä häviävä töytäisy laski topin runkoa kuin suriseva pistiäisparvi tuoden sanoman juorua odottaville lankuille. Rungoltaan puiset ja säröilevät lankkupalkit täynnä muinaisia oksankohtia, kerrassaan ihastuivat kuin nuoret neitoset uusiin vaatteisiinsa, tuohon vaivaiseen surinaan, jota kukin vuorollansa joudutti eteenpäin. ”Tärähdys korissa, höyhenpeitteinen täräytti, täräytti koria!” Kiiri hetkissä kuin kulovalkea kuivan kesän kuolettamalla nurmikolla, kovaäänisin kuiskauksin, innokkain kuiskauksin, joita kukaan ei kyennyt kuulemaan, mutta silti jokainen aisti tuon malttamattoman jännityksen, joka kiiri lankkupalkkien välillä. Ei ollut kyseessä kummoinen sanoma, ei sen kummempi kuin tuulen havina purjeissa taikka merimiesten torina satamassa, mutta sellainen lankku olisi tuhkasta ja mullasta tehty, joka ei sitä olisi noteerannut, huomannut sekä vienyt seuraavalle. Yhteistyö auringon haalistamien ja suolaveden kuluttamien, iäkkäistä sekä arvokkaista rungoista veistettyjen palkkien välillä oli yhtenäistä kuin syyt niiden pinnassa, jotka kiemurtelivat ja kumartelivat, mutta jatkuivat aina vaan lankun vaihtuessa toiseen tai vieläpä kolmanteen.

Eipä kulunut aikaakaan, kun perimmäinen masto tunsi värinän juurillaan, juuri sen samaisen värinän, jonka kirkuvaääninen lokki, taivaan valkea lintunen, oli lähettänyt matkaan juoruilevien lankkupalkkien käsittelemäksi. Kolme mastoahan oli laivassa, kolme topin tikkua mastotorkoina pystyssä, joista keskimmäiseen oli höyhenpeitteinen istunut ja puupintaa kynsinyt ja joista toiseen oli levoton tärinä kiirinyt kolmannen yhä odottaen tietämättömänä, mutta maltillisena levottoman energialatauksen syytä, tosin ei kauaa, sillä kuiskinta alkoi jo kuulua senkin juurelta ja värinä lähti hivuttautumaan hitaasti sen pintaa pitkin kurotellen lonkeroillaan yhä korkeammalle kuin mustekala meren syövereistä. Niin oli tosi, että tärinä ei ollut kovinkaan kummoinen, ei sellaisesta pienestä eläimestä, vaikkakin suuren mahtavan Jumalan herättämästä, saata lähteä suurtakaan painoa kannateltavaksi, mutta asiaa ei ollut kiistäminen, että koko laiva aivan pohjan köliä myöten, oli jo sipistynä saanut selkoonsa, että höyhenenpöllyttäjä oli laskeutunut, siepannut jaloillaan kiinni märssykoriparasta ja jäänyt paikalleen tirkistelemään tietämättömänä aiheuttamastaan hämmingistä.

Lankun muisti on kuitenkin lyhyt ja joutuin se unohtaa vasta äskettäin mieltään kuormittaneet asiat, sillä niitä on sen elämän kuluessa ollut monia, eikä yksittäinen lankkupalkki tietämillään mitään tee vaan viipyy omalla paikallaan kunnes se hiljalleen mädäntyy muiden mukana kuin olisi tehnyt tuulessa huojuvassa metsikössäkin ja päätyy maaksi elämästään kiinni pitävien alle, eläimien sekä ihmisten tallomaksi. Näin ollen surina hiljeni vähitellen, pistiäisparvi kaikkosi jättäen jälkeensä helkkymättömän hiljaisuuden, jonka rikkoi ainoastaan veden silkin hienoinen liplatus karheaa puuta vasten, josta lankut eivät enää jaksaneet intoilla eivätkä täristä, sillä laineet olivat käyneet niille jo liian tutuksi. Koko laiva halusi matkaan, keula kyntämään sineävää vettä edessänsä, purjeet kamppailemaan sekä leikittelemään tuulenpuuskien kanssa ja ruori pyörimään kuin lapset karusellissä, mutta ankkuri, vanhin ja maltillisin kaikista, tohti jäädä mieluummin sataman hienojakoiseen hiekkaan, sillä siihen se oli tarkoitettu eikä toimettomaksi kerittynä kannelle. Miltein vihaksi pisti sillä ajatus, että sorjakat sekä nuoret lankut saavat komennella menon suuntaa, kun parempi oli pysytellä paikoillaan ja tuumailla meren syvyyksissä. Ankkuri oli laskenut, pitänyt tarkkaa lukua, jokaisen viheliäisen kerran, kun se oli joutunut syvyyksistään nousemaan ja puhkaisemaan veden kalvon pinnalle vedettäessä, jättänyt tutun merensannan hyiseen ilmaan nostettaessa. Ei sovi eikä soinnu tuulenpuhuri ankkurin metalliselle pinnalle, joka on suolaisen meren pohjassa tottunut aikaansa viettämään, kuin ei sovi merimiehenkään kauaa olla laivaltaan poissa, sillä hätä ja sairaus silloin iskevät, kun ei tuttua aallokkoa pysty jokaisella solullaan tuntemaan, aistimaan tuttua ympäristöä.

Jotkut saattavat uskoa, ettei ankkuri taikka yksikään tuulennaukujan osa kykenisi käsittämään housupukuisten aatteita ja puheita, mutta totisesti korjaisivat he käsitystään, jos aistisivat reaktion, joka syntyy, kun silkkisten laineiden liplatukset rikkoo satamasta kaikuva käsky, joka kiirii ilmaa leikaten samalla tavalla kuin veitsi leiviskää, ja joka tuo laivan jokaiseen sopukkaan saman lausahduksen, miltein koko laivan innolla odottaman huudahduksen, joka jää kaikumaan vielä kauan jälkeenkin, kun huutajan suu on painunut kiinni ja kasvot palanneet normaaliin olotilaansa. ”Lähtekääs pojat lastaamaan laivaa! Koko päivää ei meillä ole aikaa rupatella!” On lausahdus, joka tietää lankkupalkeille, purjeille kuin muillekin asiaankuuluville lähtöä, lähtöä kyseisestä satamasta. Jo voihkaisee ankkuri inhosta, kun purjeet juhlivat onnesta ja puupalkit saavat iloitsemisen aihetta, sillä tietää vanha rautamöhkäle, että nyt on taas tullut aika jättää rakas kotinsa, kuten jo ennalta tiedettiin, mutta jota ei haluttu ajatella samalla tavalla kuin kesällä eletään miettimättä talvea, joka kuitenkin pääsee hiipimään taakse, yllättämään ja sieppaamaan otteeseensa. Niin tiesi koko pursi jo ennalta tapahtumien kulun kun ensimmäinen askellus painautui lankkupalkeille, painava askellus, joka kertoi itsevarmuudesta, jota askeltava merenkävijä tunsi palatessaan tuttuun ympäristöönsä viikkojen tauon jälkeen ja mikä toi suuren ilo ruskeille mäntypuulankuille kuin myös onnelliselle kaksilahkeiselle, joka pian toisenkin jalkansa painoi aluksen pintaa vasten. Kunnon puuta se oli, lankut vahvoja sekä väkeviä kuin viinat laivan kellarissa, vaikka vihreä, tummanvihreä kuin meren syvimmät kolkat, sammal koristikin hivenen jo jotain väliä, kurkisteli salakavalasti ja teki tuttavuutta puun kanssa hitaasti, mutta ei sillä kiire ollut, sillä puu tulisi vielä pitkiäkin aikoja laivan kantta koristamaan ja tukea tuomaan merimiesten jaloille. Useita kenkiä nyt parveilikin jo kannella, oli voimakastahtoisia kuin härät jonkun askeleet kun taas erään askellus muistutti aaveiden hiipimistä ullakolla ja kaikki nämä painallukset lankuilla olivat jo hyvässä mallissa jakautumassa tasaisesti niin kyökkiin kuin kannen alle, jonne raahattiin parhaillaan useita korppusäkkejä, jotta tulevan matkan veden märkää pintaa pitkin, jaksaisivat taittaa nuo kaksilahkeiset kävelijät. Emäntiähän laivassa ei ollut, koska tuottivat kuulemma huonoa onnea, kariutuu laivat ja miehet kuolevat sanottiin. Naisväkeä, helmallisia ei edes tarvittu, koska tokkopa nuo mitään osasivat tehdä, purjeet olivat kutoneet ja sekin oli jo liiaksi!

Purjeet, niin purjeet, ne olivatkin naisväen vastike herravoittoisessa purressa, jossa lankut olivat miesten sahaamia kuin myös muutkin osat heidän tekemiään, niin metalliset kuin puisetkin, ja kovin pitivät nuo laivan tuulessa heiluvat helmat omaa kokoustaan piittaamatta muun aluksen tietämistä, sillä naisilta olivat purjeet itsepäisyyden perineet, eikä niitä parannut käskettävän, ainoastaan hieman ohjailtavan, sillä naisväellä, taikka naisväen hengen omaavalla, ei ymmärrystä ollut käskyille, suuttuivatpa vaan ja vikuroinnin aloittivat jos joku komentelemisen makuun pääsi. Nuo mastontoppeihin kiinnitetyt kangaspalat olivat tosin sitkeitä, ei niitä kovempikaan tuuli heilauttanut, vaan ainoastaan viihdytti, ja sen takia miesväki ei helmallisia pois ottanut. Nyt miehet olivat jo hiljalleen alkaneet avata pienimpiä purjeita ja päästäneet kankaan leikkimään leppoisen merituulen kanssa, joka tuoksui suolalta, kalalta ja levältä, mikä oli aivan tavallista, sillä mitä muitakaan vivahteita tuo ääretön vesimassa olisi voinut tuoda aistittavaksi?

Kuva otettu Weheartitistä

Satama on hyvä paikka laivalle, se on kuin sänky ihmiselle, mutta ihminenkin tylsistyy liian kauan makoiltuaan ja niin myös laiva on kyllästynyt turvapaikkaansa, sillä eihän sitä ole tarkoitettu vain satamassa kellumaan. Ja mikä olikaan aluksen tarmo kun merimiehet olivat saaneet kannettua rahdin sen kannelle! Samalla tavalla kuin lankkupalkit olivat juorunneet äänettömästi, innoitsivat ne nytkin, sillä vaikka lokki oli jo aikoja sitten noussut takaisin siivilleen ja aurinko oli tyystin muuttanut paikkaansa taivaalla, niin rahti oli nyt laivalla ja miehet valmistautuivat lähtöön ja työskentelivät kuin muurahaiset kevätauringossa heräiltyään ja huomattuaan, että pesä oli kovin huonossa kunnossa. Kannella juostiin, nosteltiin tavaroita selkä vääränä, huudeltiin toisille ja käskytettiin, sillä jokainen tiesi, että ennen auringonlaskua lähdettäisiin, päästäisiin jälleen matkaan pitkän tauon sekä horroksen jälkeen ja tehtävää oli vielä paljon. Jos lokin istumisesta olikin aiheutunut värinä, niin nyt laiva tärisi ja heilui kuin pahemmassakin maanmullistuksessa jokaisen merimiehen ja lankkupalkin ottaessa osaa ilmassa kiirivään tohinaan ja vartoessa sitä uskomatonta hetkeä kun kapteeni toteaisi laivan olevan valmis ja ulapan odottavan. Lankkupalkit tapansa mukaan yrittivät hoputtaa miehiä jatkuvalla narinallaan, mutta kaksilahkeiset eivät ymmärtäneet tiukkoja kehotuksia: ”Ankkuri ylös, nostakaa jo ankkuri, ruosteinen ankkuri, kääntäkää ruoria, päästäkää purjeet, keulakin vettä haluaa jo rikkoa, pitäkää kiirettä, kovaa hoppua, nostakaa se ankkuri!” Ei, eivät he ymmärtäneet sanoja, mutta kiirettä pitivät, eivät ehkä sellaista hoppua mitä lankut toivoivat, mutta sen voi sanoa, ettei kenellekään tullut edes mieleen, pienimpäänkään mielensopukkaan ajatusta, istahtaa jollekin arkulle ja vain katsella tihrustaa kun muut työtä tekevät, ahertavat otsat hiessä, ei, sitä tehtiin yhteisvoimin urakkaa, jotta laiva lähtisi ajoissa!

Aurinko ja kuu, kaksi kappaletta taivaalla, pyöreää ja hehkuvaa, kisailevat sekä kilpailevat tilastaan jatkuvana kierteenä ja ovat näin merimiesten ainoa ajannäyttäjät, joiden mukaan vaihtelevat purrella työt ja ihmiset, huudot ja kuiskutukset, jotka jokainen laivan lankku poimii tietoonsa. Sietäisivät peljätä, vajota maan multiin ja kadota miehet, jos puiset joskus jaettua saisivat tietonsa, sillä likaisimmatkin huokaukset ja epätoivoisimmat, silmiltä valuvat pisarat olivat ne pinnallaan tunteneet. Aluksen muut osat eivät samaa kuuntelun kaavaa noudattaneet, vaan rauhallisuus ja maltillisuus niitä peittivät, mutta lähdön hetkellä jopa nekin lankuilta imivät innostusta. Muinainen ankkurin muotoiseksi valettu rautamöhkälekin joutui juuri taipumaan, sillä vahva kettinki sitä alkoi kiskoa ja oli suru ja murhe sen jo peittänyt kuin lesken ohuen ohut, musta huntu. Vahva oli nykäisy ruosteisen kettingin, monesti harjoiteltu, ja syvyyksien savi joutui tuosta nykäisystä taipumaan, luovuttamaan ystävänsä laivalle. Levät heilahtelivat mittavan vesimassan siirtyessä, sillä ankkuri oli jo hyvin sulautunut yhdeksi merimassan kanssa ja pienikin sen siirtyminen sai veden tolaltaan. Kirkkaat, heliävät pisarat tippuivat kovan metallin tummasta pinnasta, viimeiset ystävät, jotka hyvästejä toivottivat, palaten takaisin perheensä luo syvyyksiin. Seuraavat viikot ankkuri pohtisi, murehtisi omaa kurjuuttaan, synkkänä lankkupalkkien vallassa, yksin kuin sydän sykkivä ihmisen kehossa, kunnes pulpahtaisi, rikkoisi heijastavan pinnan ja palaisi kotiin. Ei ollut lankkupalkkien päällynen sille mukava alusta, ei, ja jatkuva juoruilu puunjäämien välillä ärsytti ja kiusasi metallin vanhaa mieltä, joka rauhassa halusi mietiskellä vellovassa vedessä. 

Niin oli laiva nyt itsekseen kellumassa, ei sitä enää pidellyt ankkurin vahva ote meren vahvasta pohjasta ja rauhalliset sataman aallot saivat hitaasti liikautella isoa alusta mielensä mukaan, sillä kapteeni oli vasta kävelemässä ruorille eivätkä purjeet olleet vielä valmiita neuvottaviksi. Lämpimät ja valaisevat säteet tulivat jo vinosti silmiin purren komentajan, kapteenin, joka oli pukeutunut kuin kapteenin kuuluu osoittaakseen lyömätöntä arvovaltaa sekä herättääkseen kunnioitusta, jota tunnetaan vaan kaikista mahtavimpia miehiä kohtaan, sillä asianlaita on niin, että kapteeni on laivan Jumala, häntä kuunnellaan korva kädessä ja tarkkaan kuunnellaankin, sillä ilman kapteenia ei laiva lähde eikä lasti kulje. Komea oli lakki, sopivan komea, jotta kävi kapteenille, ei saanut olla liian pröystäilevä, ettei naurettavaksi mennyt, mutta tarpeeksi mahtava sen täytyi olla, sillä eihän kapteenille mikään vähempi riittäisi, ja siisti puku piti miehellä olla osoittaakseen, että Jumala sitä oltiin laivassa eikä mikään muu! Kapteeni antoi käskyt ja ohjasi laivaa, epäpätevämmät saivat huhkia sekä kuurata, jotta laiva pysyi siistinä ja lasti hyvänä. Juuri hän, laivan Jumala käveli ruoria kohti, sen tiesivät lankutkin, jotka vuorollaan saivat äännähtää kunnioituksen merkiksi, samalla kun pälyili taivaanrantaa ja kurssia, jonka alus kohta ottaisi laskevan auringon suuntaan. Taivaanranta hieman jo punersi ja tästä juuri tiesi kapteenin kokenut mieli, joka yhteydessä oli merenvihreisiin sielun peileihin, että lähteä piti, että oli tullut aika jättää satama. Vahvat ja päättäväiset kädet, jotka olivat paljon jo kokeneet ja arpia saaneet, tarttuivat ruorin puisesta pinnasta, joka oli jo kauan odotellut sitä, mutta eivät vielä pyöräyttäneet vaan tunnustelivat ja muistelivat, sillä ohjaksiin tarttumista ei koskaan kannata pitää yksinkertaisena tai itsestään selvänä tekona, koska samalla kun puuhun koski oli velvollisuus ja kunnia sisäistettävä sekä vannottava mielessään, että kuljettaisi purren kaikkien säännösten mukaan ja vastoinkäymisistä välittämättä määränpäähänsä. Vaikka kädet olivatkin ruoriin tarttuneet, kapteenin silmät kiirivät yhä kannella, ne tarkastelivat miehiä ja ne tarkastelivat näiden askareita, koska kohta olisi tulossa ilmoitusluontoista asiaa ja silloin täytyisi kaikkien olla kannella. Lopulta kun käsiparin omistavan miehen suukin aukesi, sieltä lähtevä ääni oli niin voimakas ja kantava, että vuoret ja meren syövereissä olevat simpukankuoretkin kuulisivat kun ääni kuuluttaa sen mistä on kauan laivassa vain hiiskuttu: ”Se on miehet lähtö nyt, nostakaa purjeet!”, Ei lausahdus tarvinnut alkupuheita, vaan se sanottiin jämäkästi ja kiertelemättä, sillä miehen aivot eivät käsitä turhaa rönsyilyä ja johdatteluita.

Tuulia on monenlaisia: on leuto, mutta äkkipikainen merituuli, on kuiva ja mietiskelevä kesätuuli kuin on myös hyytävä ja kiukkuinen kylmä tuulahdus, joka tulee toisinaan talvisin ja vie hengen monilta, mutta kaikkia näitä yhdistää kurittomuus ja arvaamattomuus, joka on kietoutunut henkäyksiin kuin ihmiset kaulahuiveihin pakkasella ja juuri niistä piirteistä purjeet pitivät. Merimiesten joukossa kävi jälleen tohina pienen kuuntelutuokion jälkeen, ja purjeita avattiin kiireellä, jolloin puhaltava merituuli lähti hetkessä leikkiin kankaan kanssa ja kiusoitteli niitä pienillä käännöksillään sekä pyörähdyksillä, mikä vaikutti hienovaraiselta tanssilta, kauniilta tanssilta, jossa molemmat osapuolet koittelivat toisiaan ja valo läpäisi kankaan luoden näin liehuvia oransseja sekä keltaisia helmoja. Miehet vetelivät naruista ja isoinkin purje aukeni ja pursi heilahti hieman, huojahti purjeen iloitessa jälleennäkemisestä tuulen kanssa ja silloin muutkin tajusivat sen: toinenkin tuukki haistoi tuulen vahvuuden ja senjälkeen haukkasikin jokaisessa raa’assa pullistuva liina elävänä henkeä ja laiva havahti huokaisten. Samalla kapteeni pyöräytti ruoria, maltillisesti, mutta tarpeeksi, jotta keula kääntyy ja suuntaa kohti aavaa sineä, horisonttia, jota rajaa vain takana oleva satama. Vedet liikahtavat kun tuulennaukuja kääntyi huojuen ja lankut narisivat riemuissaan, sillä nyt se oli matka alkamassa, keulan edessä oli aava meri, jonka hiljaa tyrskyävät aallonharjat heijastelivat punertavaa taivasta ja reunoillaan paistattelevaa elämänlähdettä ja jota keula pääsisi kohta rikkomaan sinkoutuessaan silkin läpi jättäen taaksensa ainoastaan pyörteen, joka näytti, että jotain huomattavaa oli sen ylitse kulkenut. Niin huomasikin juuri samainen keula kevyeksi purskuttelut edessänsä lähtien viimottamaan jo ennaltamäärättyä reittiä, jolle kapteeni sen vankoin käsin ohjasi. Tuulen suhina heitteli tuukkeja, jotka iloissaan sitä tervehtivät ja auttoivat parhaan kykynsä sekä taitojensa mukaan purtta liikkumaan, kulkemaan silkin harjanteissa eteenpäin. Ja niin kulkikin vauhdikkaasti laiva, ei sillä enää ollut esteitä edessään vaan pääsi nyt maistamaan jälleen esteetöntä vapautta sillä edes märssykori ei tavoittanut seuraavia rantoja edessäpäin vaan ainoastaan jatkuvaa aallokkoa.

Vapaus on uskomaton asia ja varsin ihmeellinen se oli varsinkin purrelle, joka paikallaan oli kellunut jo useamman kuukauden. Nyt kolmen maston purjeet pyyhkivät vapaata haahtaa sinne, missä seuraavat sataman suut jo innokkaana odottivat, sinillänsä sirkuttelivat ja meri oli silloin rannaton keulapuulle, ei sen tarvinnut maata nähdä pitkää aikaan vaan vapaa pursi sai rauhassaan edetä kohti auringon laskumaita odottaen tulevaa seikkailua, jota lankkupalkit saisivat taas puida seuraavan satamareissun ajan. Sillä hetkellä tuulennaukuja oli onnellinen ja onnellinen se tulisi olemaan vielä pitkän ajan, koska koko purtta valtasi tunne, että sen tulevan elämän virtaan kuuluisi ainoastaan meri, tuuli sekä seikkailu. 

Täytyy nähdä tänä vuonna

Miksi juuri silloin kun pitäisi tehdä jotain, tulee tehtyä kaikkea täysin muuta? Vakuutan itselleni, että istahdan koneelle tekemään johdantoa, mutta sitten pienen pieni ajatus facebookista tai muiden postausten lukemisesta hiipii päähän ja sitä aattelee vaan nopeasti selata nettiä läpi... Ja kappas kummaa miten kävi... Päädyin selailemaan taas jotain ihmeellisempiä juttuja ja lopulta päädyin tekemään tällaista listaa, mitkä leffat pitää tänä vuonna ainakin nähä (joko elokuvateatteris tai vuokrattuna) Tummennetut haluan TODELLA ehdottomasti katsoa.

JO ILMESTYNEET:
-Hobitti, odottamaton matka Traileri
-Piin elämä Traileri
-Looper Traileri
-Total Recall Traileri
-Jack Reacher Traileri
-Dark Shadows Traileri
-The Avangers Traileri
-Inception (oon nähnyt joskus vaan osan) Traileri
-Hannu ja Kerttu Trailer

TULEVAT 27.2.2013 -> :
-Lumoava kirous Traileri
-Luukaupunki (PAKKO nähdä) Traileri
-Vieras Traileri
-Die hard 5 (olen fani xD) Traileri
-Percy Jackson 2 Vuotanut traileri
-Nälkäpeli 2 Fanmade
-Hobitti 2 (paljon kakkosia)
-Pirates of the Caribbean 5
-Pilvikartasto Traileri
-After earth
-Oblivion


Onhan siinä nyt ainakin jonkin verran katsottavaa tälle vuodelle ^^' Onko teillä kenties jotain lisäyksiä? Saa ehdotella khyll, kuulen mielelläni muistakin hyvistä leffoista :D

Kuten tuosta elokuvalistasta näkee, oon fantasia-scifi fani kaikin puolin. Rakastan niin fantasia ja scifi leffoja kuin kirjojakin. kauhua en tykkää katella kun niissä ei ole mitään ideaa ja komediat/rakkausstoorit menee ihan hyvin myös ajanvietteeksi, mutta ei oo yleensä ihan must, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.. Ja tänä vuonna on tulossa niin paljon ihan uskomattoman mahtavia leffoja! Millä mä ehdin katsomaan noi kaikki?? Mutta joo... Tätä postausta oli siis kiva jos kommentoisitte, mitä tykkäsitte, haluatteko samanlaisen ehkä kirjoista? Ja muutenkin olis kiva kuulla kommentteja teidän leffamausta. ^^ Eipä mulla tässä muuta, iltoja!

Hieno.Otsikko

(Huomatkaa otsikon taitava hymiö sanojen välissä)
Aurinkoista tiistaita vaan kaikille! Tänään mulla ihanan rento päivä koulussa, päästiin jo yhdeltä :) Myös yhteishakuun tuli osallistuttua. Tänään teenkin poikkeukselliseti, enkä höpise enempiä, kuvapainotteista postausta siis! Huomenna pitäisi olla plussaaa!!

 

Viikonloppuja!

Aivan mahtavaa kun katsoo lämpömittaria ja se näyttää yli kymmentä astetta (joojoo, se oli auringossa.. ^^') ja katolla oleva lumi sulaa vauhdilla. Tulispa kesä jo! <3 Täällä on ainakin yksi, joka kaipaa sitä ihan hirmusti! Mua vaan otti päähän kun piti tehä äikän novellia samalla kun ulkona oli aivan ihana ilma! Mutta tuo novelli on ihan kohta valmis ja sitten olen vaikeimmat jutut tehnytkin. Helpotus.

Mulla on viikonloppu kulunut todella rennoissa tunnelmissa kun oon vaan hillunu kotona verkkareissa ja ottanut vähän rennommin. Toki molempina päivinä tuli taas leivottua, joten kuvia on nyt muutama siitä. Muutenkin nyt on tultu otettua hieman kuvia, mutta ajattelin lisäillä niitä tänne hieman tasaisemmin, koska luultavasti en ainakaan ensi viikolla ehdi taas mitään kuvia ottamaankaan... Mutta joo... Taidan jatkaa tota novellia, koska mulla ei oikeastaan ollut mitään sen ihmeellisempiä. Voisitte heittää jotain kommentteja, että kummosia postauksia toivoisitte enemmän, kenties lisää tekstiä vai kuvia? Mutta muuten hyviä iltoja vaan kaikille ja onnee niille, joilla on ens viikko hiihtistä... :)

Pannukakkua lauantaina, josta tuli todella ohutta, mutta eipä se oikeastaan haitannut... Meni sekunneissa pellillinen ^^'

Ja brownieita! Vai miten kirjoitetaankaan.. Ja kyllä, tungen vadelmia ja jätsikä joka juttuun...

Tekemisiä & ma-pe leipomiset

Voivoi... Nyt eletään siis jo perjantai iltaa?! Ja mun lomasta on enää kaksi päivää? Mitä ihmettä? Jotenkin tää aika on vierähtäny ihan hujauksessa ja mä oo ihan pihalla, että mitä oon ees tehny tän viikon aikana.

Mullahan oli tämän viikon tavoitteena, että leivon joka päivä jotain erilaista ja oon kun oonkin saanut pidettyä tän jutun hyvässä mallissa! Tätä suosittelen muillekin kyllä, vaikka oon varmaan 5kg lihavampi tän viikon jälkeen... Maanantaina, kun en oikeastaan mitään kovin kiinnostavaa tehnyt (lukekaa: kirjoitin äikän päättötyötä) niin sain sentään leivottua ihanaa unelmatorttua. Itse tykkäsin tosi kovasti. :)

Maanantain ihanat herkuuut <333 

Tiistaina jatkui sama meininki, eli en oikeastaan tehnyt kovin kummoisia. Kävin kuvaamassa iskän traktoria (ja ajoin vähän -onhan mulla korttikin kerran-, jeejee) ja leivon sämpylöitä, jotka oli kans tosi hyviä. Olisimpa vaan tehny muutaman enemmän.

Keskiviikkona lähdettiin melko aamusta Auraan katsomaan mun äidintätiä ja oltiin siellä melkein koko päivä. Oli kyllä ihan mukavaa ja syötiin paljon kaikkee ihanaa makeeta :P Tämä ei kuitenkaan riittänyt, sillä kun tulin kotiin noudatin mun viikko-ohjetta ja leivoin taas. Tällä kertaa kun oli vähän aikaa enää illalla enkä jaksanut panostaa niin mustikkatorttu oli saavutus. Se on kyllä niin ihanan helppoa leipomista ja hyvää syötävää, että ai että!

Torsaina eli eilen mun piti lähteä kaverin kanssa kaupungille, mutta mulla tulikin esteitä ja ihan hyvä sinänsä, koska multa oikeesti loppuu ihan totaallisesti aika kaikessa eikä mun pitäis käyttää sitä kaikkeen jännään... Mutta käytän silti. Mulla oli kuitenkin siis suunnitelmissa kaupungille lähteminen, jonka takia väsäsin evääksi ihania suklaahippukeksejä <3 Namsk. Niitä on viellä muutama jäljellä, tosin ei varmaan kauaa.

Oli myös niin ihana ilma, etten voinut välttää kuvailemista ulkona. Yritin jalustalla taas napsia itsestäni kuvia, mutta se pakkaa vain olemaan hankalaa hommaa tarkennusten yms. kanssa. Helpommin siinä touhussa raivostuu. Sain kuitenkin muutaman hieman epätarkan, mutta kuitenkin julkaisukelpoisen otoksen, joita ehkä sitten vielä myöhemmin lisää.

Ja tänään sitten vietin päivän pitkälti Helsingissä autossa istuskellen. Luin rauhassa kirjaa ja käytiin takastulomatkalla Ikeassa kattelemassa hieman kalusteita ensi syksyn muuttoon :DD Ei muuten ihmiset kannata istua purkan päälle, tulee kova siivoominen, jotta saa sen pois housuista! Ihan vain näin vinkkinä... Tultiin joskus puoli viideltä kotiin ja aloin heti leipomaan patonkeja. Ne kohos tosi hyvin, mutta sitten mä menin vetelemään niihin reikiä niinkuin ohjeessa sanottiin... Se ei ollut kyllä fiksu teko kun niiden koko pieneni neljänneksellä... Hyvä minä -.- Mutta joo, nyt alan tölläilemään vampyyripäiväkirjoja netistä, hyviä illanjatkoja!

Haastetta (jälleen kerran)

Ootte jo varmaan ihan kyllästynyt tähän samaan pyörivään haasteeseen, mutta koska kello on sen verran, etten jaksa julkaista kunnon tekemisiäni (lupaaaaaaaan, että teen sen huomenna!!!) niin saatte jälleen lukea tätä samaa juttua. Koitin edes vähän piristää muutamalla jännällä kuvalla.

Tämän palkinnon tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 uutta kysymystä haastetuille
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.

Kiitos haasteesta Titta!  

1. Mun huoneessa on yhteensä neljä lamppua, mutta en koskaan pidä niitä samaan aikaan päällä. Tällä hetkelläkin vain yksi palaa. (Joo, ei sellattiin, että tarttettais palokuntaa)

2. Läskistyn tämän loman aikana varmaan 5 kiloa, koska leivon joka päivä jtn. hyvää ^^'

3. Jään liian helposti koukkuun youtuben ihmeelliseen maailmaan

4. Rakastan vampyyripäiväkirjoja, jos joku ei ole sattunut huomaamaan, ja odotan kovasti huomenna ilmestyvää jaksoa 4x15!!

5. Luen tällä hetkellä 59:ää blogia

6. En tykkää käyttää sormuksia, en sitten minkäänlaisia

7. Mun vaatekaapin värimaailma on monipuolistunut muutaman vuoden aikana. Aiemmin löytyi vain mustaa, sinistä ja violettia, nyt löytyy melkein koko väriskaala.

8. En yksinkertaisesti pysty pukeutumaan neonväreihin. Yök. Muiden päällä voi olla ihan kivoja, mutta itsellä... Ei.

9. Olen tosi huono keksimään näitä enää lisää ja oikeastaa mun tekis mieli mennä tällä hetkellä katsomaan telkkua. 

10. Kun mulla on todella tylsää autossa, alan mielikuvituksessani pomppimaan valotolppien välejä. 

11. Mua ottaa päähän kun en pysty lukemaan mitään kivoja kirjoja. Täytyy nimittäin lukea äikän mömmöjä vielä jonkin aikaa. Mutta mun kirjapinossa on aivan ihania yksilöitä! Yhyy!

 Ja vastailen seuraaviin:

1. Mitä ainakin aiot tehdä ensi kesänä?

Varmaan kesätöitä tulee tehtyä, mutta haluaisin myös laiskotella ja ottaa aurinkoa!

2. Haluatko muuttaa ulkomaille? Minne?

Voisi olla kiva jossain vaiheessa ainakin väliaikaisesti. Ehkä Ranskaan tai sitten jonnekki Pohjois-Amerikkaa. 

3. Jos voittaisisit lotossa, mitä heti ekana ostaisisit?

Mopoauton!! Sitten kamerajutskia, uuden kännykän, tabletin... 

4. Mitä teet tyypillisenä arki-iltana?

Selaan internettiä tylsistyneenä tai luen..

5. Ekat 5 asiaa jotka teet herättyäsi?

Sammutan herätyskellon (jos arkiaamu), selaan kännykkää, nousen ylös ja petaan sängyn, valitsen vaatteet ja puen, pakkaan laukun (jos arkiaamu) ja meen syömään.

6. Mitkä ovat mielestäsi parhaat ja huonoimmat puolesi?

Liian hankala! Yksi huonoista on ainakin jääräpäisyys ja sitten se, että mulle tekee hirmusen tiukkaa myöntää olevani väärässä/tunnustaa, etten tiedä jotain. Hyviä ehkä sitten.... Ööh... Olen kiinnostunut suunnilleen kaikesta ja todella tiedonjanoinen. Jos en tiedä jotain niin mun täytyy aina tsekata se jostain ja selvittää pohjamutia myöten.. Ja oon myös rehellinen, luotettava ja tunnollinen. 

7. Mikä saa sut hyvälle tuulelle jos masentaa?

Joku todella mukava kirja, hyvä musiikki ja ruoka :D

8. Mikä on sun paras joululahja ikinä? Tai semmonen mikä on jääny sun mieleen?

Oli ihan mahtavaa saada joskus ala-asteikäisenä sellainen jättimäinen LittlesPetShop talo vai mikä onkaan. Olin ihan innoissani. 

9. Oletetaan, että huomenna tulee maailmanloppu. Mitä asioita haluat tehdä ja keiden ihmisten kanssa haluat viettää viimeisen päiväsi maailmassa?

Haluisin varmaan ottaa ihan normisti. Mietin tätä aika pitkään ja oikeesti parasta olisi viettää ihan normaalia vapaapäivää, ehkä mennä kaverille, syödä jotain tosi hyvää koko päivä ja katsella joku tosi hyvä leffa. En haluisi nimittäin mitenkään hössöttää siitä, etten eläisi seuraavana päivänä tai käsitellä sitä muutenkaan. 

10. Oletko tyytyväinen itseesi ulkoisesti sekä sisäisesti, haluaisitko muuttaa jotakin? 

Melko tyytyväinen. Hivenen parantamista on kuitenkin vielä ;)

11. Yksi ihminen kenen puolesta olisit valmis kuolemaan?

Ei hitsi olen hirveä ihminen kun en keksi tällaista. Mä luulen, että oikeesti mä haluisin pitää vaan itseni hengissä. Tietenkin mä kärsisin hirveet omatunnontuskat jne... Mut... Ja sitten jossain ihan yllättävässä tilanteessa luultavasti taas pelastaisin ihan kenet vaan. Siis jostain palavasta talosta yms, jos se ei tarkottais mun varmaa kuolemaa kuten esimerkiksi luodin eteen hyppääminen tai jtn...

Ja yksitoista kysymystä kaikille niille, jotka lukee tän :F

1. Vuoden paras juhla?

2. Mitkä nimet antaisit omalle tyttö ja poikalapsellesi?

3. Mikä on elämän tarkoitus?

4. Millainen musiikki on parasta?

5. Minkä asian poistaisit maailmasta jos voisit?

6. Mikä on ihmiskunnan tilanne 200 vuoden päästä?

7. Lempibiisi?

8. Kuinka usein vilkuilet kännykkääsi?

9. Millä nimillä kutsut isääsi ja äitiäsi?

10. Minkälainen on unelmien vanhojentanssimekko?

11. Kuka on mielestäsi paras näyttelijä?

Noin. Hyvää yötä lapsukaiset :))

Viikko vierähti nopsasti

Onkin kulunut kokonainen viikko siitä, kun viimeksi postailin. Suunnitelmissa mulla alkuviikosta oli toteuttaa jopa kolme hieman erikoisempaa postausta, mutta katsos kuinka kävikään.. -.- Mutta nyt tosissani yritän hyvittää sen ensi viikolla kun kerran on lomaa ja neein edespäin ^^'

Laskiaistiistait kuin ystävänpäivät siis meni ohi ja oikeastaa tää viikko oli muutenkin aika tapahtumarikas. Kuvia kun en jostain syystä saanut kuvattua ja nyt tulee siis aika kirjoittamispainotteista... Alkuviikosta meillä oli ihan mukavasti kokeita ja kaikkee (mä toteutin yhden uudenvuodenlupauksista: leikin lumisotaa! xD) ja loppuviikko vierähti näissä kaikissa erikoisissa jutuissa...

Nammm <3 Noi oudot suklaajutut (eli whoopiesit) oli ihan sikahyvii! Kantsii kokeilla!

Torstaina oli tietenkin ihana ystävänpäivä ja kuljeskeltiin kaikki sydämet kaulassa :D Samana päivänä oli myös penkkarit, mikä on mun mielestä ennenkuulumatonta. Saatiin aika läjäpäin kyllä karkkia kaverin kanssa, vaikka ei sitä mitenkään erityisesti kerätty. Sitä vaan lensi syliin xD Ja koulupäivän jälkeen käytiin vuokraamassa leffa sekä kaikkee ihanaa mässyy ja tultiin meille sitten iltaa viettämään. Oli kyllä mukavaa, mutta aika jotenkin loppui kesken. :( Oltiin suunniteltu, että tehdään tänne yhdessä postaus päivän kunniaksi, mutta se ei sitten toteutunutkaa :(

Perjantaina koulussa vieraili ihanat vanhat ja mä taas kuolailin niitä ihania mekkoja <33 Mua vaan arveluttaa, kun en ole Helsingissä niin paljon enää sellaisia kunnon 'prinsessamekkoja' ja aion kyllä ehdottomasti sellaiseen pukeutua omiin vanhojentansseihin. Taidan sitten vaan ernuttaa siellä kunnolla xD Kävin myös opon kanssa juttelemassa mun kursseista ja näyttäis siltä, että mulle tulee niitä aika reippaasti... (42 varmaan ekalle vuodelle) Jäiks! Illan vietin sitten kaverin suostuttelemana nuorisotalolla. Käytiin vaan hakee yhes välissä subit, mutta muuten oltiin siellä yli yheksää ja ihan mukavaa oli. :)

Eilinen mulla taisi mennä todellakin ainoastaan vamppisten kattomiseen ja äikän ajatuskartan tekemiseen. Mutta kyllä siitä tulikin kiva!! Oon älytyytyväinen. Nyt kun sen saisi enää liitettyä hyvin päättötyöhön... 

Ja tänään oltiin edelleen saman ihunan kaverin kanssa, jonka kanssa hilluin to&pe, yhteisvastuutempauksessa. Oli kyllä melkoisen vähän porukkaa niin meillä ei ollut kovin rankkaa. Pelattiin puhelimilla, juteltii ja syötiin laskiaispullia. Laitettiin me siinä välissä muutama siirtokuvakin pienten kätösiin (ja omiin ^^'), mutta siis enimmäksee oli vaan vapaata hillumista. 

Nyt illalla jäin viellä koukkuun youtubeen ja meinasi olla niin, että jätän tänäänkin päivittelyn tekemättä. Mutta otinkin itseäni niskasta kiinni ja kirjoitin tällaisen mammuttitekstin, jota kukaan ei jaksa lukea. (Jos satut lukemaan tämän niin heitä kommentteihin sana 'sammakko' niin saat extracreditit multa! xD) 

Ja niin... Huomenna meinaan aloittaa leipomisviikon, eli jokaisena viikopäivänä leipoa jotain... Katsotaan nyt miten siitä selviydyn! Näkemisiin!

PS: Jos haluatte ihan mahtavan lahjaidean niin käykääs kurkkaamassa tämän blogin postaus. Itse bongasin ainakin sieltä ystävänpäivälahjaksi ton ja tungin kortin reunaan :D Ja noiden whoopiesien ohje löyty kinuskikissan sivuilta. Suosittelen!

Rupattelua jälleen

Iloista sunnuntaita vaan kaikille! Aattelin tulla tänne päivittelemään, vaikka uusien kuvien määrä keskiviikosta on 0... Jotenkin ei ole jaksanut vaan räpsiä mitään. Lisäks tuolla on satanut aika kivasti koko ajan lunta niin en oo viittinyt ulos lähteä... Hienoa tekosyitä, tiedän. :D

Torstaina en tehnyt oikeastaan mitään kummallisuuksia, kemiankoe meni jotenkuten ja kotona tein äikän päättötyötä. (Jäiks, kuinka paljon se on vielä kesken!) Perjantaina saatiin meidän matikan harjoituskokeet (jeejee, 9½) ja sitten jäin vielä kaupungille ostamaa tasapohjasia kenkiä. (Ostin yhet ihanat 50 egee, mutta ulkona niillä kävellessäni tajusin, että pohjat ihan sikaliukkaat, joten täytyy odottaa kelejä, jolloin asfaltti näkyy! xD) Eilinen meni nukkuessa pitkään, lukiessa kivaa kirjaa (vaik piti tehä äikkää :S) ja Espoossa serkkujen luona. Siellä menikin tosi pitkään kun oltiin kotona vasta vähä yli 23... Ja tänään kävin synttäreillä ja jatkoin viimeinkin äikän työtä. Siinäpä se on kivasti tiivistettynä.

Mun piti teille tänne väsätä sellanen kiva postaus, mutta toi äikkä venähti ja nyt en enää ehi :( Mutta koitan jotain erikoista kehitellä mahd. pian! Se on lupaus! Nyt tekemään huomisen läksyt yms, moikka!

Höpöttelyä

Oon niin tyytyväinen, kun sain eilen äidinkielen päättötyökirjan luettua! Viimeinkin! Sen lisäksi ranskan koe on ohi ja verbikokeesta selvisin täydellä kympillä! Jotenkin välillä on hieman ahdistavaa katsoa kalenteria ja miettiä, että milloin sitä pystyisi jotain tekemäänkin. Jatkuvasti kun on jotain kouluhommia...

Eilen kuitenkin jäin kaupungille pariksi tunniksi. Kiertelemisen saldo... lyijyä ja muutama pyyhekumi... Joo. Meni todella suunnitelmien mukaan. Olin siis etsiskelemässä kenkiä, mutta sellaisia ei oiekin tahdo löytyä. Satuin nimittäin rikkomaan ainoat tasapohjaiset talvikenkäni ja nyt pitäisi hankkia uudet. Hyvä puoli on se, että talvikengät on tällä hetkellä kaikki alennuksessa. Mutta viitsinkö sitten edes ostaa sellaisia vai hyppäänkö suoraan kevääseen? Toisaalta lunta tulee varmaan vielä vähän aikaa olemaan maassa niin aattelin ehkä jotain kivoja maihareita. Sellaiset alkaa vaan olla loppuunmyyty.. Yhdet löysin juuri ennen kuin bussi lähti niin päätin mennä bussiin ja käydä sovittelemassa ylihuomenna. Jos niitä ei silloin siellä ole niin selvästi niin on tarkoitettu. 

Kauppoihin on nyt muuten tullut ihania kaikkia värikkäitä kevätvaatteita, joita himoitsen melko kovasti. En kuitenkaan haluaisi käyttää ihan turhaa rahaa vaan säästää enemmän, jotta Helsinkiin muutettaessa olisi jotain käyttövaraakin. Säästäminen vaan ei meinaa pysyä mielessä kun näkee kaikki ne ihanat värit <3

Ei mulla tässä tainnut oikein muuta höpöttelemistä ollakaan, menen lukaisemaan kemiaa, heido!

Kaikenlaista hölynpölyä helmikuun aluksi

Tammikuun kuva meni unohtumaan, mutta helmikuu jatkaa jälleen tätä mun outoa perinnettä toteuttaa kalenterikuva joka kuusta ^^'

Ihanaa lauantaita vaan kaikille! Pariin päivään en olekaan postaillut eikä oikeastaan mitään kovin erikoista ookaan tapahtunut. Mielialat on vaihdellut ihan ääripäästä toiseen, mutta kokonaisuudessaan on ollut ihan mukavat pari päivää :) Mulla on edelleen hirveesti tekemistä koulutöiden kanssa, mutta varastan kyllä silti tähän postailuun vähän aikaa. 

Tänään yritin vähän käydä kuvailemassa, mutta siellä ei hirveesti mitään kuvattavaa ollut. Talvella on niin ärsyttävää yrittää löytää jotain väriä tai piristystä kuvaan kun kaikki on samanlaista, valkoista massaa. Ainoastaan kirkkaina päivinä, milloin sininen taivas pomppaa silmiin, kuvat alkavat näyttää paremmilta. 

Facebookiin oli myös joku linkannut HS:n testin, josta näkee, mihin ammattiin sopii parhaiten. Me ollaan ainakin tehty tällaisia useitakin opon tunneilla, mutta mulle on ainakin niistä tullut aina ihan outoja vaihtoehtoja.(jtn. pappii yms.?) Tästä testistä yllätyin ihan positiivisesti kun se löi kärkeen tyyliin kaikki ammatit, joita olen harkinnut. Tosin valokuvaaja ja kirjailija jäivät aika matalalle, mutta niitä en haluaisi kyllä kokopäivätyöki tehdäkään. Jos haluatte itse mennä kokeilemaan niin täältä löytyisi. Alle heitin tollasen kuvan, (mistä ei nää yhtään mitään, jos ei klikkaa isommaksi) jossa on ammatit järjestyksessä. Arkkitehti ekana! Wuhuu!

Nyt mun täytyy kuitenkin varmaan jatkaa tota kirjan lukemistaaaa... Joo, olen todella hidas sen kanssa. Mutta hitsi soikoon se on hankalaa kieltä! Täytyy hemmotella itseään sitten jotenkin kun saan sen luettua! Lisäksi tiistaina ranskankoe, jäiksss!! Hommaa siis on, jatkakaa te nyt ihania viikonloppujanne! Heihei!