keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Matka, jolle jokaisen on joskus suunnattava...

Tänään lensi pienen kissamme Sirun sielu paremmille metsästysmaille. Ei se enää illalla oikein mitään jaksanut ja aamulla isä vei sen nukutukseen. Ei minulla olisi kantti kyllä riittänyt. Oli kuulemma ollut kaikkein pahin mahdollinen diapetes. Silti tuo kissamme oli alkanut näyttää vasta viime päivinä heikkouden merkkejä. Jokaisen on kuitenkin joskus suunnattava noille tuntemattomille kuoleman jälkeisille maille. Ja Siru olisi jo kesällä täyttänyt 18 vuotta. Oli siis sen aika lähteä. Ei kai sille mitään voi, mutta ei se silti kaipuuta minnekkään hävitä. Nyt ei sitten ole meidän koirillammekaan ketään, joka antaisi niille turpiin jos ne tulee liian lähelle xD Siru oli hyvin tempperamenttinen luonne. Siis rakkaudella muistaen R.I.P Siru.

 Koulussa ei ole mitään ihmeellisempää tapahtunut viime päivinä, joten en jaksa sellaisista turhanpäiväisistä kirjoitella. Luin eilen kuitenkin hyvän kirjan nimeltään Riitasointu. Suosittelen kaikille. Langenneen enkeli toinen koukuttava osa. Jäi kyllä maailman ärsyttävimpään ja jännittävämpään kohtaan. En edes älynnyt kirjan loppuneen vaan käänsin luonnollisesti sivua ja vastaan tuli tyhjyys Ö.ö Ärsytti mukavasti xD Oli siis todella hyvä kirja, jota suosittelen kaikille vähäänkään Twilight- tyyppisten kirjojen diggaajille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olisin niin kiitollinen pikku kommentista ^^

Big Red Mouse Pointer