Hoppu

Eikö tuo olekin niin jännä sana? Ainakin omasta mielestäni se on. Ja kyseinen pieni sana kuvaa aika kivasti mun arkea. Tuntuu, että aina kun yhden asian saa tehtyä on toinen jo tehtävänä. Perjantaina mun veli ja äiti lähti norjaan koiranäyttelyyn palaten vasta eilen joskus klo 17 paikkeilla. Koko tämän ajan mulla oli 7 koiraa hoidettavana. Jäiks. Jotenkin selviydyin en tiedä miten. Lauantaina tuli kaveri kyllä auttelemaan tänne ja jäikin myös yöksi. Me pelailtiin, naurettiin, syötiin (mun leipomaa mustikkapiirakkaa jätskin kera, nam <3) ja katsottiin Harry Potter 7:n molemmat osat. Oli siis todella mukavaa ja hauskaa ja lenkkimääräkin väheni.

Hän kuitenkin lähti sunnuntaina ja jäin yksin tänne hyppelemään aivan liian ison läksypinon kanssa. Oikeastaan nytkin on aivan liian iso läksypino. Huoh. Eilen mulla oli hampilääkäri. Löytyi yks pikkunen reikä, jota jo vähän aavistelinkin.. Se sitten varmaan paikataan kolmen viikon kuluttua. Tavallista pyörittelyä on ollut koulussa, joten en siitä jaksa mitään kertoilla.

Nyt kun alkaa oikeesti koulu rullaamaan niin en ehdi millään kovin usein postailemaan tai räpsimään kuvia. Pahoittelen jo etukäteen.. D: Mulla kun menee valehtelematta näis postauksissa ainakin sellainen tunti. En vain pysty toteuttamaan näitä nopeammin. Ideoita erikoispostauksiin voisitte kuitenkin lähettää, niin koitan niitä sitten toteutella :) Ja koska en osaa koskaan päättää tekstiäni onnistuneesti niin en edes tällä kertaa yritä. The End.

PS: Olen ollut välillä Justinin dissaajakin, mutta täytyy myöntää, että sen uudella levyllä on hyviä biisejä. Tämä esimerkiksi saa aina mun ihon totaallisen kananlihalle.