Viikonloppu whit konfirmaatio

Kuvia isommaksi klikkaamalla!
Pääsinpä viimeinkin kirjoittelemaan. Lauantaina äidintätini tuli meille jo valmiiksi laittelemaan tukkaani papiljoteille seuraavaa päivää varten. Muutenkin koko päivä meni siinä valmistelun tuoksinassa kun kävimme juhlapaikalla laittelemassa kaitaliinoja ja kaikenlaista muuta tilpehööriä. Kyseinen päivä ei kuitenkaan ollut se, josta aioin kunnolla kirjoittaa. Se oli vain valmistelua sunnuntain konfirmaatiota varten.

Sää ei tietenkään voinut olla hyvä. Melkein jatkuvasti tuli vettä taivaalta. Silloin taisin aika monta kertaa kiittää luojaa siitä, että emme pitäneet kotona juhliani. Olisimme näet silloin ollut tosi pulassa. Sadetta lukuunottamatta kaikki meni kuitenkin aivan mahtavasti! Aamulla ei tullut yhtään kiire ja nukkuakin sain kohtuullisen pitkään. Tämä kaikki siitä mahtavasta syystä, että toimitus alkoi kirkossa vasta klo 13 ja paikalla piti olla klo 12. Ei siis mitään hoppua. Rauhallinen ja rento aamu.

Kirkkoon saavuin hieman aikaisessa ja sain vielä kuunnella vaellusriparilaisten veisuja hetkisen aikaa ennen kuin heillä loppui konfirmaatio ja meidän ryhmä pääsi sovittelemaan alboja päälle. Itse en kyllä kovin mieltynyt ole kyseiseen vaatekappaleeseen. Hankala vaate kun jatkuvasti täytyy murehtia, että ei kompastu siihen. Ja kuumaksikin valkoinen kaapu muodostui loppua kohden.

Tilaisuus siis alkoi ja minua jännitti ihan älyttömästi kun piti lähteä sitä käytävää pitkin kävelemään. Onneksi toiveisiini vastattiin enkä kaatunut kertaakaan!! Siinä sitä mentiin istumaan penkkiin ja odoteltiin varmaankin sellainen tunti, että lopulta noustiin ja päästiin siunattavaksi alttarille. Minä tietenkin olin onnistunut saamaan itseni juuri mukavasti, pituuden perusteella, keskelle. Jotenkin en voi vieläkään tajuta, että olen nyt virallisesti konfirmoitu. Miten aika voi kulua niin nopeasti?? Siunauksen jälkeen oli vuorossa enää ehtoollinen, (en edes juonut viiniä vaan sain luvalla jättää sen sivuun!!) jolle meni yllättävän vähän ihmisiä. Olimme nimittäin varautunut vielä hoilaamaan 5 pitkää biisiä kun porukka yhtäkkiä loppui. Tämähän oli tietenkin vain hyvä asia, sillä saimme siten viimeinkin omat konfirmaatiotodistuksemme (minä vikana xD) ja luvan lähteä kauniissa jonossa pois kirkosta. Jotenkin ensimmäiset kävelijät eivät olleet kuitenkaan rekisteröineet käskyä mennä sivuoven kautta, joten menimme kaikki aluksi pääoven kautta ulos, jonka jälkeen kiiruhdimme ulkokautta sivuovelle ja huoneeseen, jossa saimme albat viimeinkin pois päältämme.

Minä takana halailemassa ^^'

Ei sada, mutta heilahti.

Juhlat siis saivat alkaa. Onneksi sillon kun kävelimme kirkolta autolle ei taivaalta yllättäen tullut pisaran pisaraa. Merikarhuun oli siis sellainen kymmenisen kilometriä ja tänne päästyäni aloin ottaa suurta määrää vieraita vastaan. Siinä tunsi olevansa kuin jonkinlainen kone, jonka tehtävänä on tyhjentää liukuhihna, joka oli täynnä onnittelevia ihmisiä. Halaus-Onnittelu vieraalta-Kiitos-Lahjan ja ruusun vastaanottaminen. Tällaista kaava noudatin yhä uudestaan ja uudestaan kunnes vieraat olivat kaikki onnellisesti päässeet istumaan pöytiin. Kippis ja kulaus: Omppumehut kurkkuun! (Muulla väellä kyllä oli kuoharia tai pommakkia ^^') Pääsin aloittelemaan myös kakun ja nappailemaan ruokaa ensimmäisenä, jonka jälkeen söin sen pikapika vauhtia, jotta pääsin kiertelemään pöydästä pöytään juttelemaan vieraitteni kanssa. Järjestelmällisesti kävin kyselemässä kuulumisia ja vastailemaan rippileiriä, kesätöitä ja mopokorttia koskeviin kysymyksiin. Juuri kun olin ehtinyt käydä kaikki läpi ja oli tulossa sellainen fiilis, että saisin ehkä vetäytyä hetkeksi leikkihuoneeseen lasten kanssa rauhoittumaan (He kun eivät vaadi pakosti jatkuvaa keskustelua keskittyessään leikkeihin) niin pappini saapui parin isosen ja ohjaajan kanssa paikalle. Heidät siis piti mennä ottamaan vastaan ja aloittaa jostain keskustelu. Onneksi olen huomannut, että suurinosa ihmisistä rentoutuu mukavasti kun saavat sapuskaa mahaansa, joten johdatin porukan aluksi tarjoilupöydän luokse.

Saatoin laulaa hetkisen mukana... xD Älkää katsoko ilmettä...

Siinä se aika olikin mennyt kun sain juttelut valmiiksi. Porukkaa alkoi lähtemään kuin raketilla ammuttuna porukka seuraten toista. Ja kaikkia piti ehtiä halaamaan ja kiittämään. Isos-pappi-ohjaaja-porukka halusi vielä esittää laulun, jota kuuntelemassa oli siinä vaiheessa enää muutama kourallinen. Heidän lähdettyään loputkin lähtivät mammani, äidintätini ja kummitätini jäädessä auttamaan vielä pienessä siivouksessa, jossa keräsimme enimmät sapuskat, kukat sekä lahjat autoomme.Päivä ei kuitenkaan päättynyt vielä hyvästejä toivotellessa vaan jatkui aina iltamyöhään, jolloin järjestelin vielä lahjoja oikeisiin pinoihin. Vasta kotona ehdin katsomaan niitä kunnolla. Rahaa kertyi sellaiset 650e, joka on tietenkin kovin mukavaa. Lisäksi sain muutamat kupit, astiaston (äidiltäni), maljakon, rippiristin, nominationpalan ja totaallisena yllätyksenä pikkuserkkujeni perheeltä digitaalisen valokuvakehyksen! Se on kyllä aika mahti kone kun kuvia pystyy katselemaan, e-kirjoja lukemaan, musiikkia kuuntelemaan ja kaikkea muuta tilpehööriä tsekkailemaan tuon laudan kautta. Ruusuja... Niitä on tietenkin nyt joka paikka täynnä. Tässä vieressänikin on jo 15 ja alakerrassa ainakin samanlainen satsi lisää. Maljakotkin meinasivat loppua. Ö.ö 

Ja nämä kuvat muuten missä poseeraan oikein tarkoituksella on otettu siinä juhlien loppuvaiheessa, joten hiukset on jo ikävästi ehtineet suoristua D: Pidän kuitenkin varsinkin tuosta ylemmästä. Mammani napsi kuvia kun poseerasin siinä Merikarhun terassilla, jossa mukavasti kuusi takana. Ei olisi voinut parempaa valaistusta löytää kun on niin nätisti hajaantunut valo! Kerrankin minusta sai edes jotenkuten onnistuneen kuvan. Ja mukavaa oli kun mammani vielä antoi lähtiessämme minulle muistikortin, minkä onnistuin tietenkin nopeasti hävittämään. Seuraava päivä menikin sitten vain sen etsimiseen xD Lopulta tämä todella tärkeä kortti löytyi isäni autosta, johon se oli varmaankin kukkien mukana eksynyt Ö.ö'

Kokonaisuudessaan päivä oli siis oikein mukava ja jaksoin hyvin emännänhommiani. Uloskin pääsi haukkaamaan aina välillä happea kun juhlapaikan rakennuksessa oli mukavan iso, katettu terassi. Ja vaikka en ehtinyt paljoa juhlissa syömään niin nyt on ainakin tullut kaikkea maistettua kun juhlien sapuskaa on vielä melko paljon jääkaapissa. Niin omppu- ja sienipiirakkaa, kakkua kuin juustoja sekä keksejäkin. Makeannälkä ainakin tyyntyy varmaan vähäksi aikaa. Kaikista näkyvistä kuvista saa itseni lisäksi kiittää suurimmaksi osaksi mammaani sekä hieman pikkuveljeäni, joka muutaman kuvan kamerallani nappasi. Kaikki muu tarinointi eri postauksessa. Ikimuistoinen päivä oli sunnuntai. Kiva kun voin jakaa sen teidän kanssanne!

Olen nyt tunkenut kyllä näitä kuvia joka ikiseen väliin xD